Kirjoitukset

Laitospaikkojen sijaan hyvää vanhuutta

13.02.2011

Väestö ikääntyy Suomessa nopeaa vauhtia ja ihmiset elävät entistä pitempään, monet jopa yli satavuotiaiksi.

Tämä asettaa suuria haasteita hoito- ja hoivapalveluiden järjestämiselle ja rahoitukselle. Lähtökohtana tulee olla, että hoito- ja hoivapalveluiden rahoitus- ja järjestämisvastuu on jatkossakin julkisella vallalla. Selviytyäksemme tulevista haasteista tarvitsemme vaihtoehtoisia ja ihan uusiakin ajatuksia siitä, miten pystymme paremmin vastaamaan tulevaisuuden muutospaineisiin.

Julkisen palvelutuotannon tuottavuuden kohottaminen ja uudenlaiset, innovatiiviset toimintamallit palvelujen organisoinnissa ovat välttämättömyys. Uusia toimintamalleja haettaessa on pidettävähuoli siitä, että peruspalvelujen saanti turvataan kaikille koko maassa varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta.

Ikääntyvän ihmisen kannalta varmasti ihanteellisin tilanne on se, että hän voi asua kotonaan elämänsä loppuun saakka. Yleensä se on myös kustannustehokkain vaihtoehto. Tämä edellyttää ikäihmisten asumisen järjestämistä lähelle palveluita. Kauppa-, posti-, pankki-, apteekki-, terveys-, kulttuuri- ja muiden palveluiden sekä liikuntamahdollisuuksien sijainti iäkkäiden asuntojen lähellä edistää heidän toimintakykyään ja säästää kotihoidon kustannuksia. Myös lounasravintoloita, kouluja ja päiväkoteja tulisi olla vanhusten asuntojen läheisyydessä.

Erityisten vanhuksille suunnattujen senioritalojen rakentamista tulee tukea ja edistää. Perinteisten kotihoidon ja omaishoidon rinnalle tarvitaan myös muita palvelumuotoja. Tällaisia ovat esimerkiksi lääkärin, sairaanhoitajan ja laboratoriohoitajan kotikäynnit.

Kaikki ikäihmiset eivät kuitenkaan pysty asumaan omassa kodissaan, vaan osa tarvitsee ympärivuorokautista hoivaa. Tämän väestöryhmän kannalta tärkeää on tehostetun palveluasumisen kehittäminen. Tehostetun palveluasumisen tulee perustua kodinomaisuudelle, normaalille elämälle, hyvälle ravinnolle ja päivittäisille aktiviteeteille. On tärkeää, että hoitohenkilökunta arvostaa iäkkäitä, edistää heidän omatoimisuuttaan ja tuntee heidän aikaisempia elämänvaiheitaan.

Asumispalveluyksiköitä ei tule eristää muusta yhteiskunnasta, vaan ovien tulee olla avoinna paitsi vanhusten omaisille ja muille läheisille myös seurakuntien työntekijöille, kulttuurin edustajille, lapsille, koululaisille ja muille kansalaisille. Palveluasumisyksiköiden tulee olla koteja, joissa tehdään normaaleja päivittäisiä toimia.

Hoivan sisällön ja rahoituksen määritteleminen tulee olemaan seuraavan hallituksen keskeisiä tehtäviä. Lähtökohtana ei enää saa olla laitospaikkojen luominen vaan se, että luodaan edellytykset hyvälle, ihmisarvoiselle vanhuudelle.

« Takaisin

Kommentit

17.03.2011 | Hyvää vanhuuttako?

Äitini, laihialainen, on Kristiinankaupungin sairaalassa, jossa hän odottaa siirtoa Laihialle.

Mielestäni ei äitini kuuluisi lainkaan olla sairaalassa, jossa hänen yleiskuntonsa heikkenee huonon kuntoutuksen vuoksi ja henkinen kuntonsa rapistuu läheisten kontaktien puutteesta. Hän ei ole vielä kovin dementoitunut, ja oikeanlainen kuntoutus varmasti vielä parantaisi asioita, jos sellaisia olisi saatavilla käytännössä!

Muistan, miten äitini on ollut todella monessa mukana pitämässä yllä hyvinvointiyhteiskuntaa Laihialla, niin kunnan kuin seurakunnan ympyröissä. Äitini lienee monille varsin tuttu henkilö, ja ihmettelenkin, miksi sinä ja muut laihialaiset olette jättäneet hänet pulaan?

Tiedän, että Laihian peruspalveluresurssit ovat vajavaiset, ehkä ainakin palvelukoti-asumisen osalta jopa taantuneet 80-luvun tasolle. Mitäpä sille mahtaa, kun kunnan päättäjät mieluummin satsaavat urheiluhalliin, keskustataajaman ehostamiseen ja muuhun "näkyvään" infraan. Tiedän myös, että nämä päättäjät haluavat "keskittää" vanhusten hoitamista kotona tapahtuvaksi, kun rahat eivät riitä muuhun. Tästäkö syystä siis äitini makaa apaattisena sairaalassa?

Äitini pärjäsi aika pitkään omassa kodissaan, mutta lopulta ongelmat kasvoivat liian suuriksi. Tilalle järjestyi lyhyt jakso palvelukodissa, jonka jälkeen asunto Siskontiellä. Siellä kodinhoidon ja kotisairaanhoidon piti olla riittävää. Vaan eipä ollut riittävää, koska sairaala kutsui jo kuukauden asumisen jälkeen.

Kunpa äidilleni paikka Vanhustenkotiyhdistyksen palvelutalossa. Siellä näytti olevan asiat kohdallaan: vanhuksista pidetään hyvää huolta, on tuttuja suomenkielisiä juttukavereita, ja läheisten ja tuttujen on lyhyt tulla käymään. Ihmisen arvo on siellä paljon parempi kuin Vaasan tai Kristiinan vuodeosastolla! On todennäköistä, että paikan tarve jää melko lyhytaikaiseksi, ehkä vuosi tai kaksi, sillä ei äidilläni elinaikaa ole jäljellä kovin paljoa. Hänkin lienee kuitenkin ansainnut ihmisarvoisen elämän sen loppuun asti?



Kommentoi artikkelia »