Arvokas maanpuolustus
06.12.2010
Suomen puolustusvoimien tulevaisuutta pohtinut työryhmä jätti raporttinsa puolustusministerille syyskuun lopussa. Tämän ns. Siilasmaan raportin mukaan yleinen asevelvollisuus on edelleen maamme puolustuksen perusta. Ammattiarmeija on Suomelle ehdottomasti liian kallis. Myöskään valikoivaa asevelvollisuutta ei pidetä hyvänä vaihtoehtona. Se johtaisi siihen, ettei asevelvollisuutta koettaisi enää velvollisuudeksi, jolloin motivaatio varusmiespalveluksen suorittamiseen laskisi eikä halukkaita pian enää olisi riittävästi. Työryhmän mukaan asevelvollisuus on kustannustehokkain tapa turvata Suomen puolustuskyky.
Puolustusvoimien yksi merkittävimmistä tämän päivän ongelmista on varustuksen vanheneminen ja uuden kaluston kallistuminen. Koska puolustusbudjetin korottaminen ei ole realistista, joudutaan poikkeusoloihin tarkoitettujen suorituskykyisten joukkojen määrää tulevaisuudessa vähentämään.
Hallintorakennetta supistamalla saadaan aikaan merkittävää taloudellista liikkumavaraa. Kasarmeja joudutaan väistämättä lakkauttamaan. Lakkauttamispäätöksissä tulee tarkoin tapauskohtaisesti selvittää toimenpiteen välittömät ja välilliset taloudelliset vaikutukset. Uskottavan puolustuskyvyn ylläpitäminen vaatii pitkäjännitteistä, yli vaalikausien ulottuvaa suunnittelua ja laaja-alaista sitoutumista tehtyihin päätöksiin.
Taloudellista liikkumavaraa voidaan lisätä myös varusmiespalvelusta lyhentämällä. Siilasmaan raportissa esitetäänkin, että puolet ikäluokasta voisi saada neljän kuukauden koulutuksen. Tämä asettaa tietenkin omat haasteensa koulutukselle ja lisää entisestään vapaaehtoisen reserviläistoiminnan merkitystä maanpuolustushengen ja -taidon ylläpitämisessä.
Myös varusmiespalveluksen keskeytykset ovat viime vuosina huomattavasti lisääntyneet ja osaltaan kasvattaneet puolustusmenoja. Yhä useammin palvelus keskeytyy alokkaan heikon fyysisen kunnon, mielenterveysongelmien, syrjäytyneisyyden tai päihteiden käytön takia. Näihin seikkoihin tulisi kiinnittää huomiota jo kutsuntatilaisuudessa, jotta palvelukseen kykenemättömät tunnistettaisiin jo tässä vaiheessa.
Oman haasteensa koulutukselle asettaa myös sodankäynnin luonteen muuttuminen.
Nykyaikaisessa sodankäynnissä isketään strategisesti tärkeisiin kohteisiin, lamaannutetaan yhteiskunnan elintärkeät toiminnot, kuten energia- ja tietoverkot, sekä tuhotaan mm. ilmapuolustusmahdollisuudet. Pelkkä mies, kypärä ja rynnäkkökivääri eivät enää riitä. Tarvitaan entistä teknisempää ja kehittyneempää maanpuolustusta.
Suomen puolustusvoimia on usein kritisoitu toteamalla, että tosi paikan tullen joukkomme pystyisivät puolustamaan maatamme vain muutamia päiviä. Tilastojen valossa asia ehkä on näin, mutta enemmänkin kysymys on henkisestä tilasta - kansalaisten horjumattomasta puolustustahdosta ja yksimielisyydestä kansallisen itsenäisyytensä säilyttämiseksi.
Tuo sama ns. talvisodan henki nähtiin jo runsaat 70 vuotta sitten Neuvostoliiton hyökätessä Suomeen. Asetelma oli epätasapainoinen, mutta pieni Suomi piti pintansa mahtavan vastustajansa edessä. Vaikka Suomi maksoi itsenäisyydestään kalliin hinnan talvisodan ja jatkosodan taisteluissa, uhraus kannatti. Suomea ei miehitetty ja se säilytti itsenäisyytensä sekä valtiomuotonsa.
Itsenäisyydestämme saamme kiittää sotiemme veteraaneja, joita tänä päivänä on elossa runsaat 50 000. He ovat maamme kunniakansalaisia, joiden kuuluu saada kunniakansalaisen kohtelu. Siksi olisi korkea aika myöntää kaikille sotaveteraaneille samat etuudet, joita sovelletaan vähintään 20 prosentin sotainvalideille. Toisin sanoen heillä tulisi olla oikeus kotipalveluun, asumispalveluun, omaishoidon tukeen ja avokuntoutukseen. Sotiemme veteraaneista yli puolet saa erittäin pientä eläkettä. Lääkekulujen nousu, apuvälineiden hankinta tai liikkumista helpottavien kodin kunnostusten tarve horjuttaa pienituloisen veteraanin arkea. Nyt on meidän aikamme maksaa kunniavelkamme sotien veteraaneille, jotta rauhaisa elämän ilta omassa kodissa voi jatkua.
Mertsi Saarela
kirkkoherra, kansanedustajaehdokas (kok.)
Vaasan vaalipiiri
